keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Väsyttäviä ihmisiä

Miittingissä tänään. Vastassa henkilöitä, instituution edustajia vallan. Palaveerasivat etukäteen keskenään keräten voimiaan ja yhteistä strategiaa. Lipuivat sisään vakavina, henkisesti jo tietoisina tilanteen tärkeydestä, omasta oikeamielisyydestään ja linjauksestaan mikä nyt ei kuitenkaan ollut faktuaalinen, mutta kuitenkin mukavuutta heille itselleen tuova. Fantastisen moni ihminen on kovin motivoitunut tekemään ihan helvetisti työtä saadakseen muut puolelleen  koska se tekee heille hyvän fiiliksen, vahvistaa oikeutuksen ja vahvistuksen tunnetta.
Kun useamman ihmisen kollektiivinen vöyhkä on tarpeeksi vahva se yllättävää kyllä, saavuttaa usein vahvan aggressiivisuuden löyhkän. Paiskataan sekaan pari pikkuvirkamiestä tai terveydenhoitoalan työntekijää, saadaan niin topakka pätevyyden yksikkö joka ihan pokerinaamalla tuhisee että ruohohan on sinistä aivan selvästi, yritetäänkö nyt saada ideaa vihreästä ruohosta vaikka näinjanäinmonen työuravuoden jälkeen on kyllä tullut todennettua että ruoho on sinistä. Kerrassaan. Tässä vaiheessa kun antaa ilmi että tämä asia on jo käsitelty, esimiehiensä kanssa joten voidaan siirtyä asiassa eteenpäin. MMMMUUUUURDAAAAHHH! Yllättävän nopeasti tylyttäminen saa alentuvan sävyn ja se kun ei tartu eikä tepsi, ihan pelkästään alleviivataakseen yllättävän moni pikkudirikka alkaa avoimen vittuilun ja nimittelyn.
Tänään tein selväksi että tietynlaiset kommentit vaativat jotain faktuaalista pohjaa, muuten alan helposti ajattelemaan josko olisi aihetta ottaa yhteyttä näistä ajatuksista vielä heidänkin esimiehiään ylemmälle taholle. Porukan herra tietysti ei antanut itselleen tilaa tappiolle ja lausui dramaattisesti ihan saatanan typerää kommenttia. Koska tietyllä (täysin sairaalla) tavalla oma hupinsa on vedättää vedättäjää, mutta hauskaa tämä on vain hyvin lyhyen aikaa ennen kuin ei vaan jaksa vääntää, lähdin pelaamaan mukaa. Loihdin naamatauluuni äärimmäisen vakavan ilmeen ja myöntelin kaiken, kunnes annoin tampioiden itsensä hokata sen saissen määrän mitä ainoastaan peesasin. Siinä vaiheessa kun konsensus hiljaisena ja hämmentyneenä laskeutui läsnäolijoiden keskelle ja hitaammatkin hokasivat mitä juuri oli tapahtunut, tylytys loppui siihen paikkaan ja asiassa päästiin etenemäänkin. Ihme säätöä ja rituaaleja pitää ihmisillä olla! Eikö vain voisi mennä suoraan saatana asiaan ja käyttäytyä niin kuin järkevät aikuiset?
Jos ei kerta kaikkiaan onnistu ja jos satun olemaan tarpeeksi kypsä jo valmiiksi, nopeutan mielelläni henkisen kasvun prosessissa.

Ei kommentteja: