maanantai 9. joulukuuta 2013

Tarina tästä aamusta

Vein aamulla lapsen taksiin ja sammutin valot kaikkialta paitsi eteisestä.
Tulin muutaman hetken päästä takaisin ja huomasin että pojan huoneessa paloi kattolamppu, minkä olin vähän aikaa sitten sammuttanut.
Mietin siinä hetken että onko meillä kenties vierailijoita. Tämä asunto on erilainen kuin mikään muu paikka missä olemme milloinkaan aiemmin asuneet, vieraammekin ovat monesti kysyneet minne se pienempi lapsi meni koska eteisestähän se vasta käveli... vaan ei täällä asu kuin minä pojan kanssa. Eräs ilta olin juuri peitellyt pojan nukkumaan ja menin tiskaamaan. Hetken päästä kuulin asunnon keskeltä korkeamman ja tyttömäisemmän äänen mikä sanoi aivan selvästi "äiti", hiivin pojan huoneeseen ja näin kuinka hän jo nukkui sikeasti. Palasin tiskaamaan ja pieni hahmo meni oven edestä. Menin uudestaan katsomaan poikaani joka nukkui edelleen. Asuntoon jäi jännä, latautunut tunne. Aamulla poika kysyi kuka se pieni lapsi oli joka oli meillä illalla. Sanoi nähneensä ja kuulleensa hänet jo ennen nukahtamista. 
Tein hetken aikaa paperitöitä ja lähdin asioille. Lähtiessäni kävin pojan huoneessa ja totesin että valot oli sammutettu.
Kohteliaita vierailijoita, sammuttavat valotkin lähtiessään.
Näitä tapahtumia näyttää yleensä sattuvan aina huonekalujen siirtelyiden sun muun tällaisen jälkeen. Viime viikolla maalasin pojan huoneen ja se järjesteltiin perusteellisesti. Nyt siellä on rauhallinen olo ja seinien väri hiukan pehmeämpi, vaalea ruskea. 

Kävin kirjastossakin, Kirjasto Yöllä on nyt virallisesti minun.
Elämä on hyvä.

Loppupäivän sutinat edessä ja velvollisuudet kutsuvat. Loppuvuosi näyttää vähintäänkin aktiiviselta ja 2014 tuo mukanaan kokonaan uusia asioita. Niihin valmistautuminen on jo alkanut.

Ihon alla kihelmöi. Jotain on tulossa, jotain on tapahtumassa. Muutoksia, uutta tietoa.
Olen valmis.

4 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Tosta noin rinnakkaistarinaa
http://moottoripuuma.blogspot.fi/2013/12/ylimaarasia-asukkaita.html

spuukia ku mikä. TE KUMPIKIN.

Unknown kirjoitti...

Tämä asunto on kieltämättä hyvin oman laatuisensa. Moni on sanonut että kun ovesta astuu sisälle, on kuin yhtäkkiä astuisi vielä kokonaan toiseen maailmaan. Naapuritkin. Sen yhden mies ei enää uskalla tulla tänne koska meinasi paskoa housuihinsa ensimmäisten koputtelujen takia. Sanoin että ne on vain näitä meidän vierailijoita, tulevat ja menevät ajoittain. Kun muutettiin tänne, poika sanoi että pari päivää muuton jälkeen enkelit muuttivat tänne. Ihmetteli etten näe niitä kun noita valopyörteitä on kaikkialla täällä ilmassa. Mainittakoon tässä etten ole puhunut enkeleistä enkä muista pojalle koska ei olla rekisteröidytty järjestyneisiin kirkkokuntiin ja muutenkin preferoin vähän fiksumpaa ajattelutapaan vrs. näkymätön super-taikuri pilvien päällä joka pamautti naimisissa olevan naisen raskaaksi että saisi pojan,josta aikuisena tulisi rabbi joka ei kuitenkaan poikkeuksellisesti menisi naimisiin...(IMPOSSIIIIBLE!"Parempi naida kuin palaa" on nimenomaan ohjenuora, ergo rabbien on oltava naimisissa etteivät pökkisi ympäriinsä ja näin ollen suorittaisi haureutta, sillä vain avioliiton satamassa harrastettu köyrintä käy laatuun.) jonka ihmiset saisivat tappaa, joka kuolisi kivuliaasti ja tulisi takaisin maan päälle zombiena etc. Kaikki tämä koska mokasi Eevan ja Aatamin kanssa? Really!
Takaisin asiaan, täällä sattuu ja tapahtuu. Plus mulle sattuu ja tapahtuu. Edellisessä paikassa oli pyytänyt naapuria säätämään konetta, sain jonkun raivostuttavan puhelun jonka jälkeen puhisin "tostakaan lampusta en ole koskaan pitänyt" kiukuspäissäni (täydellisen viaton seinälamppu mutten tosiaan milloinkaan pitänyt sitä erityisen kivana) ja tuijotin sitä raivona. Se lamppu pamahti siihen paikkaan. Sen osaset kirjaimellisesti pamahti ympäriinsä ja koko kämppä haisi... rikiltä? Se jannu ponkaisi ylös saman tien ja ulisi "mä oon sähkömies! Tollasta ei tapahdu! Mä tiedän tollasta ei vaan tapahdu mitä ihmettä sä sille teit!?!" Sanoin että mä vain katsoin sitä suuttuneena. Kuvittelin että rauhoitan tyypin kertomalla ettei tuo suinkaan ollut ensimmäinen räjähtävä juttu. Koulussa joskus räjäytin voimavirta- ompelukoneen vain ompelemalla sillä. Sähköpuolen opettajakin kävi sitä vallatonta ihmettä katsomassa ja porukat oli ihan kiukkuisena koska koko kerros jouduttiin evakuoimaan. Suurin ihme kuulemma oli että olin itse elossa. Sanoin ettei muhun sattunut edes, se vain pamahti mun käsissä. Se naapuri lähti puolijuoksua pois ja huuti etten saa katsoa sen perään ja että lähettää teini- ikäisen poikansa jatkamaan koneen kanssa vain sillä ehdolla etten kato sitä päin ja olen kokonaan toisessa huoneessa koko ajan. Voi sitä...

Ana kirjoitti...

Mulla on kyllä vakuutukset kunnossa, mutta en silti kerro oositettani, if you don't mind :-D

Unknown kirjoitti...

No offence at all.
Kieltämättä yks frendi pyyti miestään siirtämään telkkarin pois takkahuoneesta, kun yövyin niillä Poikalapsen kanssa. Ihan niinkuin varotoimeks vaan...